Minäkö radikaalifeministi?

Iso siivu kesästä on vierähtänyt gradua kirjoittaessa. Olen pyöritellyt feministisiä ajatuksia ja teorioita mielessäni ja kielelläni siihen tyyliin, että muuten ah!-niin-väsymättömän kumppanini silmät ovat muljahdelleet päässä. Tänään meille meinasi kehittyä riidanpoikanen aiheesta nimeltä radikaalifeminismi. Hän ei ymmärtänyt, miten nainen voisi a) valita lesboksi ryhtymisen ja b) tällä teollaan auttaa naisasiaa.

Jouduin itsekin miettimään asiaa uudelleen. Voiko sukupuolisuuntautumisensa valita? Varmasti voi, eri asia on sitten se, miltä kyseinen valinta tuntuu ja miten siihen sopeutuu. Ymmärrän selvästi sen, että lesbouden ja muun yksinomaan naistenvälisen yhteistyön tarkoituksena on radikaalifeminismin näkökulmasta yhteiskunnan patriarkaalisuuden vastustaminen. Yksi tällainen patriarkaalinen rakenne on heteroseksuaalisuus ja sen olettaminen normiksi. Radikaalifeministien mukaan juuri heteroseksuaalisuus ylläpitää naisen ja miehen vastakkaisuutta ja jakaa sukupuolisuuden kahtia. Olet joko mies tai nainen, hetero tai homo, normaali tai epänormaali.

Tämä tausta tunkeutuu minusta vahvasti Judith Butlerin kirjoituksiin, ainakin Gender Troubleen. Butlerin mielestä feminismi on jo ongelmanasettelussaan eksynyt harhapoluille, koska perusolettamuksena on juuri tuo edellä mainittu patriarkaalinen kaksijakoisuus. Ei naista ilman miestä, muttei toisaalta heteroseksuaalisuuden normiakaan ilman homoseksuaalisuuden sitä vahvistavaa "epänormia". Butlerin kenties keskeisin väite on se, että sukupuoli ('gender') luodaan tekemällä, ei siis olemalla joko 'mies' tai 'nainen'. Tämä sukupuolen tekemisen ajatus murtaa heteroseksuaalisen normaaliuden. Jos sukupuolirooli tehdään, se on tavoittamaton, luokittelematon ja ärsyttävänkin epäselkeä. Mutta se ei Butlerin mukaan kuitenkaan ole selkeästi yhtä tai toista vaan jokaisella jotain siltä väliltä.

Radikaalifeministien ihanne on niin ikään androgyyni ihminen, kokoelma perinteisesti feminiinisinä ja maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia. Tosin erona Butleriin voisi mainita sen, että osa radikaalifeministeistä pitää sukupuolten ominaisuuksia enemmänkin biologina. Butler näkee kaiken sosiaalisena tapahtumana.

Joo, olen outo, mutta ymmärrän tuon lesbouteen kannustamisen. Lesbous on mahdollista valita, kun heteroseksuaalisuus ei ole olettamus eikä kumppania tarvitse määrittää ensisijaisesti hänen sukupuolensa perusteella. Mutta ymmärrän minä miespoloani, jota ajatus kummastutti kovasti. Radikaalifeministit olivat ainakin 60- ja 70-luvuilla niin napakkasanaista porukkaa, että en ihmettele monen pelästyneen heidän ideoitaan. Liberaalifeministeistä ainakin Betty Friedan onkin kritisoinut sitä, että radikaalifeministien paasaus houkutteli ilmoille vastahyökkäyksen mediassa.

Huh. Vitsi mulla oli asiaa. Cheers, M.